Menneiden vuosikymmenten nostalgiaa Puhoksen Perinnepäivillä

Katso video

Vanha maa- ja metsätalous-Suomi on kadonnut, samoin kuin tuntemattomien esipolviemme ajoista asti tehty kova työ. Jäljellä ovat enää muistot, joita perinteinä eteenpäin vievät niitä tietoisesti ylläpitävät tahot.

Vaikka isonvihan seuraukset olivat Ruotsin miehittämälle Suomen alueelle perin onnettomat, Puhoksen markkina- ja kauttakulkupaikalle perustettiin rajatullikamari kontrolloimaan Venäjälle suuntautuvaa vientiä ja tuontia. Samalla ruvettiin spekuloimaan suurisuuntaisesti jo kauppalan tai peräti kaupungin perustamisestakin. 

Karjalan kuningas 

Ruotsin vallan iltaruskon jo häämöttäessä 1774 Kruununvouti Gabriel Wallenius perusti tällöin alueelle varhaisen sahalaitoksen, jonka hankinta-alueena toimi koko Pyhäjärven seutu ja osa Oriveden kylistä. Tämä oli alueen ensimmäinen yhdessä Joensuun seudulla olevan Utran sahan kanssa. Vaikka ruotsalaisen esivallan motiivit ja halu kehittää sekä pitää Suomen aluetta itsellään olivat kyseenalaiset, ei tämä seikka häirinnyt yritteliäitä karjalaisia ja savolaisia eikä myöskään Karjalan kuninkaaksi tituleerattua Walleniusta. Hänen ansiostaan maakunta pääsi kehittymään olennaisesti asutus-, viljelys-, soidenkuivatus- ja järvienlasku sekä maantie-kysymyksissä tällä epävakaalla raja-alueella.

Karjalalle anottiin ja saatiin kuningas Kustaalta lupa sahatavaran vientiin Venäjän puolelle ja lopulta vuosisadan lopun tilanne oli, että isonvihan pilkkoman Karjalan ja Savon prosenttiosuus kaikesta Ruotsin valtakunnan itäalueiden sahatavaran määrästä lähenteli puolta koko tuotannosta. Ainoastaan pari sotatilan vuotta häiritsi tuota kehityskulkua. Puhoksella ensimmäinen sahausperiodi loppui kuitenkin tuohon konfliktiin 1790. Vajaat parikymmentä vuotta myöhemmin Ruotsi menetti Suomen kontrollinsa lopullisesti.

 

Ruukinpatruunan aika

Pohjois-Karjalan ja koko Suomen suuriruhtinaskunnan mitassakin Nils-Ludvig Arppe (1803-1861) oli merkittävä teollisuusmies. Juuri hänen aikanaan Puhos kasvoi merkittäväksi tehdasyhdyskunnaksi, mutta Puhoksen sahalaitosta hän ei kuitenkaan koskaan omistanut virallisesti vaan oli laitoksen vuokraaja ja käynnissäpitäjä. Virallisissa paragrafeissa seisoivat aluksi hänen lankonsa ja sitten myöhemmin hänen sisarensa ja tämän lapsien nimet.

Tukkikiintiöt olivat vuosisadan alkupuolella noin 2000 yksikön seuduilla ja Arppe mahtinsa huipulla yli 20 000 sahatun tukin lukemillaan ohitti toki nämä arvot usein reippaasti. Mielenkiintoisena kuriositeettina noilta ajoilta mainittakoon pelko metsien laajamittaisesta häviämisestä, jota valtiovalta pyrki kontrolloimaan alhaisilla tukkikiintiöillä tai eväämällä Arppelta mahdollisuuden perustaa höyryvoimaa käyttävä saha entisen vesivoiman sijaan. Kuurnassa ja Utrassa sijaitsivat hänen toiset sahalaitoksensa.

Höyryaikaan Suomen sahoilla ja tuotantolaitoksilla siirryttiin vuoden 1859 kieppeillä Pietarsaaressa ja Iissä. Ensimmäinen höyryjuna puksutti raiteilla 1862 välillä Helsinki–Hämeenlinna. Arppe oli kuitenkin edelläkävijä: Hänellä oli Puhoksen kannaksella jo hevosvetoinen rata 1842 helpottamassa sahatun tavaran liikuttelemista järvestä toiseen.

Ruukinpatruunan poismenon hetkillä sahalaitos oli kasvanut jo yhdeksi suurimmista suuriruhtinaskunnassa. Hänen mielenkiintonsa oli kuitenkin ennen loppua kohdistunut suuresti kaivos- ja metalliteollisuuden luomiseen. Tästä esimerkkeinä olkoon Möhkön rautaruukki ja Wärtsilän masuuni. Tulevan ison rautatehtaan alku on kuitenkin jo toista tarinaa, kun Puhoksessakin riittää vielä kerrottavaa.

 

Tapaus Ilmarinen – Suomen ensimmäinen höyrylaiva

Vesisahojen louskutus sylki maailmalle suomalaista puuta – Arppen kultakautena Pietarin ja Kronstadtin kautta – mutta sisävesistöjen liikenteen tökkiminen oli kiusallinen kysymys, joka vaati pikaista tuumasta toimeen tarttumista, mutta miten? Telakka oli perustettu Puhokselle 1829. Lotjat ja purjealukset vaativat sopivia tuuliolosuhteita ja olivat käytännössä täysin säiden armoilla. Pahimmillaan kuljetukset viivästyivät kestämättömällä tavalla.

Teollinen vallankumous oli kuitenkin jo totta ja Arppe ensimmäisiä rohkeita ja pystyviä miehiä Suomessa, jotka eivät tyytyneet vain haaveilemaan paremmasta. Nokkelan juridisen- ja rahoitusavun turvin hän rohkeni lähestyä pohjanmaalaisia laivanrakentajia kutsuen heidät Puhoksen telakalle. Samaan aikaan hommattiin Venäjän pääkaupungissa toimivalta Alexandrowskin konepajalta 34 hevosvoiman höyrykone, jonka oli valmistanut Clarken konepaja Englannissa. Tuohon aikaan maa oli teknisesti maailman edelläkävijä.

Romanovien isännöimästä kaupungista saapui myös brittiläinen insinööri Reed, joka valvoi koneistuksen asentamista. Juuri hän vihki ensimmäiset suomalaiset urhot höyryvoiman salaisuuksiin. Rungon mitat aluksessa olivat 26,2 x 4,0 metriä. Siipirataslaiva Ilmarisen neitsytmatka suoritettiin 10. päivänä elokuuta 1833. Kyseessä oli merkkitapaus koko Suomen mitassa. Mertemme rannikoillakaan näitä mustia savupatsaita suoltavia kummajaisia ei juuri oltu nähty – saati totuttu niihin – ja tämä seilasi sisävedellä, Saimaan vesistöön kuuluvalla sektorilla. Jopa tehostuivat puunkuljetukset Ilmarisen vetäessä läpi tuulen, myrskyn ja tyvenen viittä lotjaa.

 

Ennen koneellisen maatalouden nousun päiviä

Puhoskoski oli perattu ja Pyhäjärveä laskettu, jonka viljavalle jättömaalle Arppe muutti rakennuttamalleen Koivikon tilalle 1840. Viisi vuotta myöhemmin hän kierteli laajalti keskisessä Euroopassa imien sikäläisiä edistyksellisiä vaikutteita maa- ja metsätalouden saroilta. Heti kotimaahan palattuaan hän alkoi soveltaa näitä käytäntöön ripeällä ja oikeamielisellä asenteella.

Koivikosta kehkeytyi vähitellen mallitila. Ojitettiin merkittäviä alueita ja sitten kydötettiin pintamaa. Kokeiltiin niin sanottua vesitysmenetelmää siinä kuitenkaan onnistumatta. Merkittävin operaatio oli kuitenkin 1847 istutettu lehtikuusimetsä laivanrakennustarpeiksi. Kokeilu käsitti siperialaisia ja eurooppalaisia lajikkeita ja vertailevaa aineistoa saataisiin lisäksi istutetuista kotimaisista kuusista ja männyistä.

Arppe halusi hoitaa, tutkia, käyttää sekä kasvattaa metsiään, joita hänellä oli runsaat varannot Pohjois-Karjalan alueella. Toiminta oli edistyksellistä ja harvinaista tuohon maailmanaikaan. Hän perusti myös meijerin, sillä hänellä oli suuri karja, johon eläimiä oli tuotu aina Hollannista asti. Metsäntutkimuslaitoksen huostassa oleva lehtikuusimetsä on säilynyt meidän päiviin asti ja on lajissaan maamme suurin. N. L Arppe oli todellinen edistysmies ja uskoi selvästi Suomen kansan mahdollisuuksiin ja tulevaisuudessa häämöttäviin nousun päiviin!

 

Suurliikemies ja konepaja

Vuonna 1856 Arppe oli kyllästynyt jatkuviin suuriruhtinaskunnan johtavien tahojen sahateollisuutta kohtaan osoittamiin tuotannon kontrolloimis- ja rajoittamispyrkimyksiin ja ei ostanut virallisesti Puhoksen sahaa. Kaksi joensuulaista liikemiestä Antti Juhana Mustonen ja S. Parviainen ostivat sahan ja alkoivat kehittää sitä edelleen. Tässä auttoi kun sahateollisuus alkoi sittemmin vapautua enimmistä siihen kohdistetuista rajoitteista. Vuonna 1862 valmistui kosken toiselle puolelle uusi yksikkö, joka oli varustettu yhdellä yksinkertaisella ja kahdella kaksinkertaisella raamilla. Patorakennelmaa ei tarvinnut muuttaa. 1865 siirtyivät sahat kokonaan Mustosen omistukseen.

Suurliikemiehen aikakaudelta on säilynyt huomattavan vähän tietoja ja raportteja sahojen toiminnasta. Vuonna 1875 rakennettiin alueelle uusi iso telakka, valimo ja konepaja, mutta uuden sahan Mustonen ilmoittaa olleen vaikeuksissa. Suhdanteiden takia alasajo oli selviö. Ns. Mustosen kanavan kaivuutyö aloitettiin kuljetusmahdollisuuksien edelleen parantamiseksi. Urakka oli suurisuuntainen ja sillä oli taktista merkitystä siinä valossa, että samaa, mutta laajempaa kanavointisuunnitelmaa yriteltiin vielä 1880-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella, ajatuksen kuitenkaan koskaan toteutumatta. Nimittäin yhteys aina Laatokalle asti.

Alkuperäinen projekti koki kuitenkin perustavanlaatuisen takaiskun, kun Mustonen kuoli vuonna 1877. Tämän tapauksen jälkeen alkoi alueen hiipumisprosessi kahdessa vaiheessa. Uudet omistajat vuodesta 1882 lähtien olivat herrat August MontinJ. Häggman ja J.A Nysten. Nämä saivat hetkittäin nostetta ja eloa toimintaan ja tuotantoon, kuten sahalla kaudella 1890-98 tuotannon ollessa 40 000 tukin kieppeillä per vuosi. Lautoja valmistettiin 700–900 standarttia, kunnes seisokki oli edessä Häggmanin kuollessa viimeisenä hyvänä vuotena.

Montinin luotsaama Konepaja toimi erittäin vireästi valmistaen lavealti tuotteita aina laivoihin asti. Jotain kertoo ehdottomasti sekin, että ns. huonoinakin vuosina pajan takoma rahamäärä oli samalla tasolla sahan kanssa, parhaimmillaan tuplaten. Asiakkaina oli valtakunnallisesti huomattavia tahoja. Konepaja kuitenkin lakkautti toimintansa 1893. Syynä lienee ollut Montinin taitamaton rahankäsittely ja Puhoksen sijainti rautatieverkon ulkopuolisena teollisuuskohteena. Seikka, joka oli alkanut korostua tällä haavaa. Saha simahti lopullisesti 1900.

Mistään pienistä yrityksistä ei ollut todellakaan kysymys, sillä Puhoksen varhaisen teollisuusalueen yhteinen työllistämisvaikutus oli melkoinen: Parhaimpina vuosina vajaat parisataa henkilöä uittomiehet mukaan lukien, mutta 20 vuosisadan kuluessa pidemmälle oli hetkiä, jolloin tuntui kuin mitään merkittävää tällä paikalla ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

 

Pyörii pyörät ajan rattaan

Tällä historiallisella alueella mylly oli kuitenkin edelleen toiminnassa. Pohjois-Karjalan Sähkö Oy sai valmiiksi Puhoksen koskeen voimalaitoksen 1959, ja presidentti Urho Kekkonen kävi vihkimässä paikallisen vaneritehtaan 60-luvun lopussa. Keski-Karjalan perinnekoneyhdistyksen ja Kitee-seuran järjestämillä Puhoksen XIII perinnepäivillä 7.7.2018 vihittiin Arppen nimeä kantava silta opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen läsnä ollessa.

Kiteen Puhoksessa käydessä erityisen viehättävää on sen merkittävä kerroksellinen historia. Perinnepäivillä muun muassa lukuisat maamoottorit, vanhat traktorit, sirkkelisahaus- ja puintinäytökset sekä yleensäkin kaikki vanhat työtapamenetelmät symbolisoivat täydentävästi tuota kronikoista puuttuvaa, viime vuosisadalle kuuluvaa aikakautta ja koneellisen maatalouden nousun päiviä jne.

Tieverkko oli kehittymätön aikoinaan ja oikeastaan vasta 1930-luvulla ilmaantui maakulkuneuvoja, joilla alkoi olla kapasiteettia isompiin kuljetuksiin. Pitää muistaa myös se, että Suomi nousi vasta 1960-luvulla voimaperäisesti neljän pyörän päälle, ei ennen sitä. Sota-aika kiihdytti maamme muutosta maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta kohti nykyistä teollista ja kaupungistunutta olotilaa. Siksi näiden konepäivien ajoneuvokanta kertoo omaa kieltään kaikesta tästä.

 

Teksti ja video: Sami Korhonen

Puhoksen Perinnepäivät pidettiin Kiteellä 7.–8.7.2018. Vuonna 2019 tapahtuma järjestetään 6.–7.7. Lisätietoa tapahtumasivuilta.

Kommentit

OK
  • Rekisteröityminen
    kannattaa!

    Pyyhkäise, niin teidät miksi
  • Yhdet tunnukset käyvät
    kaikilla NettiX-sivustoilla.

  • Suosikkilistasi pysyy
    ajantasalla joka laitteessa.

  • Saat samat hakuagentit
    käyttöön kaikkialla.

Rekisteröityminen on yksityiskäyttäjälle ilmaista:

-

 

,

, cm3, kW

 /3 
.

Uusi maksutapa - Mobiilimaksu

Mobiilimaksu on uusi helppo ja nopea maksumuoto, jolla voit maksaa suoraan puhelinlaskullasi ilman rekisteröitymistä suoraan Internet-selaimesta.

Palvelu toimii kaikilla laitteilla, kuten matkapuhelimet, tabletit ja tietokoneet, joissa on Elisan, Saunalahden, Telian tai DNA:n data-yhteys. Mobiilimaksun käyttäminen on mahdollista, kun käytät laskutuskelpoisen liittymän datayhteyttä. Elisan ja Saunalahden liittymillä Mobiilimaksu on mahdollinen millä tahansa yhteydellä (vaatii liittymän numeron syöttämisen).

TAI

 

Kirjaudu sisään

Näytä

Sinulla on keskeneräinen ilmoitus. Mitä haluat tehdä?

Haluatko poistaa kuvan?

Unohditko salasanan?

Haluan vastausviestin

Anna lähettämämme koodi

Koodi on lähetetty osoitteeseen

Salasanan uusiminen

Näytä