Turussa tehtiin heinäkuussa reikä mikroluokkaan eli MTBM:llä. Puhdistettuja jätevesiä kuljettava, 800 metriä pitkä purkuputki tunkattiin tunneliporan tekemään reikään ja noin kahdeksan metrin syvyyteen vilkkaiden katujen alle. Kyseessä on Suomessa ennenäkemätön hanke. Menetelmä on sama, millä Helsinki-Tallinna tunnelikin on toteutuessaan suunniteltu puhkaistavan.
Turun tunkkausurakasta vastasi irlantilainen Ward and Burke Group Ltd, jonka työmaan aloitus osui helmikuun puoliväliin. Silloin ensimmäisenä työvaiheena alkoi lopetuskaivannon rakentaminen.
14 kunnan omistaman Turun seudun puhdistamo Oy:n ylläpitämä jätevedenpuhdistamo sijaitsee Kakolanmäen uumenissa. Saman mäen kivirakennuksissa sijaitsi aikanaan kuuluisa Kakolan vankila, josta varmaan myös poistoputkia yritettiin kaivaa. Lusikalla.
Vuonna 2008 valmistuneen ja noin 300 000 asukkaan jätevesiä käsittelevän puhdistamon purkukapasiteettia piti lisätä ja menetelmäksi 800 metrin matkalle valikoitui tunkkaaminen pintoja rikkomatta. Putki kulkee Kakolanmäen juurelta satama-altaaseen.
”Valitsimme arvojemme mukaisesti tämän menetelmän. Halusimme aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa alueen asukkaille, viereisen sataman toiminnoille, ympäristölle ja liikenteelle. Tuskin moni heinäkuussa Tuhkolmankatua ja Pansiontietä pitkin ajanut edes tiesi, mitä alapuolella tapahtuu”, aloittaa tekninen päällikkö ja hankevastaava Jarno Arfman (Turun seudun puhdistamo Oy).
Hankkeen hiilijalanjälki on myös huomattavasti pienempi kuin perinteisellä aukikaivamisella.
Koko poistoputkihankkeen kustannusarvio on 48 miljoonaa euroa ja se on jaettu useampaan erillisurakkaan. Tunkkauksen osuus tästä on noin 16,5 miljoonaa euroa. Merkittävä osa kokonaisuudesta on myös uudella, jätevedenpuhdistamon yhteyteen rakennettavalla UV-desifiointilaitoksella, jonka 300 metrin poistoputki toteutetaan perinteisesti louhimalla.
Säästää kustannuksia
Aukikaivamista koko hankkeessa on siis varsin vähän.
Mikäli nyt tunkattu putki olisi tosiaan tehty kaivamalla, olisi koko työhön mennyt aikaa puolestatoista kahteen vuoteen. Liikenteelle aiheutetut haitat olisivat olleet merkittävät ja ruuhkaantuvia kiertoteitä olisi jouduttu ottamaan käyttöön. Luultavasti Tukholmankatua ja Pansiontietä olisi pitänyt osittain ja ajoittain sulkea kokonaan. Tunkkaamalla saatiin näin kaiken muun hyvän lisäksi kustannussäästöjäkin.
”Syviä kaivantoja tarvittiin nyt vain aloitukseen ja lopetukseen. Noin 68 tonnia painava pora laskettiin aloituskaivantoon ja lopetuskaivannosta se nostettiin ylös. Muun aikaa se työskenteli näkymättömissä. Putken ulkohalkaisija on noin kolme ja sisähalkaisija 2,5 metriä. Porareikä oli hieman suurempi ja syntyneeseen välitilaan pumpattiin porausvaiheessa bentoniittiseosta. Se toimi tavallaan työn aikaisena liukasteena ja käytön aikana tulee olemaan eristeenä estäen esimerkiksi tunnelin reunoilla olevien kivien hankaamisen valmiiseen putkeen”, lopettaa Arfman.
Yhden putken paino on 20 tonnia ja pituus neljä metriä, joten kaikkiaan niitä tunkattiin Turun ihon alle 200 kappaletta.
Urakoitsija Irlannista
Irlantilaista, mutta Suomessa asuvaa projektipäällikköä Niall Floodia tunneliprojektit kuljettavat eri maihin. Mies kertoo ajattelevansa matkojaan korkeintaan muutaman kuukauden päähän. Sinne mennään minne porapää näytää. Ikinä ei tiedä, missä seuraava tunneli odottaa puhkaisuaan. Ward & Burke Construction Limited on työllistänyt miestä jo 17 vuotta. Yrityksellä on käytössä kaikkiaan 12 kappaletta mikrotunnelien tekoon soveltuvia laitteita eri kokoluokissa.
Monipuolisesti maanalaista infra-alan rakentamista tekevällä, vuonna 2001 perustetulla yhtiöllä on konttorit ja pääasialliset työmaat Irlannin (pääkonttori) lisäksi Englannissa, Kanadassa ja Amerikassa. Näissä maissa yritys ilmoittaa jo puhkaiseensa yhteensä yli 40 kilometriä tunneleita erilaisille putkistoille. Yksi erikoisaloista onkin juuri mikrotunnelit sisähalkaisijoiltaan 600-3 000 millimetriä. Ulkohalkaisijat ovat vastaavasti minimissään 760 ja maksimissaan 3 600 millimetriä. Eli Turun projektin kolmen metrin ulkohalkaisija ei ollut vielä ihan suurin mahdollinen.
Lue Konepörssin nettisivuilta aiheesta lisää ja katso videot.
TBM massiiviisiin tunneleihin
TBM-tunneliporia käytetään suurimmaksi osaksi kovalle kivelle. Sanotaan, että esimerkiksi Etelä-Euroopan ja Alppienkin kivi on pehmeämpää kuin täällä Suomessa. TBM-laitteiden valmistajien mukaan menetelmä soveltuu myös Skandinavian kovaan kallioperään. Massiiviset TBM-laitteet tietenkin edellyttävät tunnelille reilua pituutta. Muutoin ei valmista tunnelia tekevää ”tehdasta” ole kannattavaa maan alle asentaa.
Näillä Helsinki-Tallinna tunneliakin on suunniteltu sitten joskus puhkaistavan.
Tunnettuja TBM-valmistajia ovat ovat muun muassa Herrenknecht, Robbins ja Akkerman.
Pienimmät soveltuvat 0,5-neljän metrin halkaisijallaan mikrotunnelien (MTBM) tekoon ja suuremmat, maksimissaan lähes 20 metriä halkaisijaltaan olevat taas puhkovat maantie- ja rautatietunneleita.
Maailman pisin tunneli on vuonna 2016 junaliikenteelle avattu Gotthard Base Tunnel, joka kulkee 57 kilometrin matkan vaakasuoraan Alppien ali Sveitsin pohjoisosasta etelään yhdistäen Ersfeldin ja Bodion kaupungit. Rakentaminen kesti 20 vuotta.
Kaikkiaan erilaisia tunneleita työmaalla louhittiin yli 150 kilometriä. Tunnelin avaamisessa käytettiin pääasiassa neljää massiivista, yli 400 metriä pitkää Herrenknechtin valmistamaa TBM-laitetta. Tunnelin korkeus on yhdeksän metriä.
Gotthardissa käytetty TBM painoi 3 000 tonnia ja sen porausteho oli viisi megawattia. Päivittäiset poraussaavutukset olivat 25-30 metrin välillä. Pelkkä porapääkin painoi hulppeat 117 tonnia.
Euroopan kaikkien aikojen suurinta tunneliporaa käytettiin taannoin Italiassa. Santa Lucia -tunnelin poraus valmistui heinäkuussa ja Herrenknechtin valmistamalla laitteella puhkaistiin 7,5 kilometrin pituinen tunneli, jonka halkaisija on 15,87 metriä.
Tunneli on osa A1-moottoritietä, joka kulkee Bolognan ja Florencen kaupunkien välillä. Maan alla oli poikkeuksellisen paljon metaanikaasua, joten koko laitteisto varustettiin muun muassa kaasuhälyttimillä. Noin 4 800 tonnia painavan TBM:n urakka alkoi heinäkuussa 2017 ja noin 120 metrin viikkovauhdilla projekti valmistui kolme vuotta myöhemmin. Kiveä matkan varrella irroitettiin 1,5 miljoonaa kuutiometriä.
