Suomalaisten suosikki Valtra on nyt hyvässä vedossa. Koko mallisto on uusittu 2010-luvulla nykyiseen tyyliinsä, jossa keulan neliömäiset ajovalot ovat korvautuneet pienillä pyöreillä linssityyppisillä valoilla.
Valtrojen sisällä SmartTouch-käsinojaan integroidut hallintalaitteet ajokahvoineen ja kosketusnäyttöineen ovat saaneet kiitosta ja palkintoja. Powershift-automaattivaihteilla tai hienosti toimivalla portaattomalla Direct-automaattivaihteistolla ajo on helppouden juhlaa.
Viimeisimpänä täysin uudistunut A-sarja joutuu kuitenkin tulemaan toimeen ilman SmartTouchia tai automaattivaihteita. Valtran pienin malli on siis edullinen perustraktori.
A-sarja on nyt tämän mallin myötä edennyt jo neljänteen sukupolveensa, mistä tulee mallinimien viimeiseksi numeroksi 4. Edeltävät mallit olivat pitkään Pohjoismaiden myydyimpiä traktoreita. Nyt viime aikoina kuitenkin Valtralla toiseksi isoin T-sarja on ollut myydyin. Maatilojen keskikoon kasvu näkyy tässä selvästi.
A-sarjalaista voi kyllä käyttää peltohommissakin. Noin 3-4-metrinen äes kuulemma liikkuu perässä vielä hyvin. Silti ehkä vielä tyypillisempää käyttöä sille on kiinteistönhoitotehtävissä, tehdasalueen monipuolisena työjuhtana, metsätöissä, kotieläintiloilla tai vaihtelevissa hieman pienemmissä urakoissa.
Laajahkoa valikoimaa, myös eri kokoja
A-sarja on tosiaankin ”sarja” varsin eri kokoluokkiin venyviä traktoreita. Ohjaamo ja monet perusratkaisut ovat kaikissa samat, mutta alustoja on kolme eri kokoa.
S-kokoisen alustan akseliväli on 2250 mm ja omamassa tankit täynnä 3500 kg. Näiden S-kokoisten yhteydessä tulee kolmisylinterinen 3,3-litrainen AGCO Power -moottori kolmella eri tehovaihtoehdolla. Tehot ovat 75, 85 ja 95 hevosvoimaa ja väännöt 312, 347 ja 355 Nm.
Pienintä 75-heppaista lukuun ottamatta niissä SCR-systeemi, jossa pakokaasujen puhdistukseen käytetään ureapohjaista AdBlueta. Sitä kuluu noin nelisen prosenttia polttoaineen kulutuksesta. Tankkausvaivaa välttääkseen voisikin kiinnostella tuo 75-heppainen A74-malli, jos tehot vain riittävät. Siinä käytetään SCR:n ja AdBluen sijaan jäähdytettyä pakokaasujen EGR-takaisinkierrätystä. A74:n hintakin pysyy joten kuten kurissa, alkaen 51 045 euroa sisältäen arvonlisäveron. Tosin eipä A94:kään ole kuin nelisen tonnia kalliimpi.
M-kokoisessa alustassa akseliväli on 2430 mm ja traktorin paino 4000 kg. Moottori on 4,4-litrainen joko 100 hv (410 Nm) tai 110 hv (417 Nm).
L-kokoiset alustat eivät ole paljoa isompia pituudeltaan, akselivälin ollessa 2500 mm. Järeyttä on kuitenkin lisää niin 4500 kg omamassan kuin moottoritehojenkin puolesta. 4,4-litrainen kehittää 120 hv (510 Nm) tai 130 hv (540 Nm).
Kääntösäde takapyörästä mitattuna kasvaa M-kokoisen 4,0 metristä 4,5 metriin. M on siis enemminkin näppäriin pihahommiin ja L taas järeämpiin maatila- tai metsätouhuihin.
Ulkomittojen puolesta ollaan kuitenkin kohtuullisen näppärässä sarjassa, sillä isoimmallakaan mallilla pituutta ei ole kuin 439 cm ilman etupainoa tai etukuormainta. Korkeudessa jäädään isoimmallakin rengastuksella alle 280 cm.
Tilavasti istuen, sulavasti suuntaa vaihtaen
Koeajossa oli A94 eli kolmisylinterisistä pikkumalleista tehokkain. Sillä ajeltiin talvisilla teillä ja pihoilla, mutta valitettavasti haastavampia maastoja tai työkoneiden kanssa testailua ei ollut koeajotilaisuudessa mahdollisuutta tehdä.
Ohjaamo on kohtuullisen tilava ja näkyvyys on mainio. Ahtaiden paikkojen työt hoituvat sen puolesta hyvin. Ohjaamossa istutaan selkeästi korkealla, mutta kipuamista sinne on vain pari porrasta.
Pieneksi traktoriksi ohjaamo on erityisesti aika leveän oloinen. Edeltäjään nähden leveys onkin kasvanut 25 cm, mikä näissä mitoissa todella tuntuu. Matkustajan penkillä mahtuu istumaan aikuinen, tosin melko lähikontaktissa kuskiin. Matkustajan penkin saa taitettua pöydäksi ja säilytystilaa ohjaamossa on muutenkin ihan asiallisesti.
Kuskin penkki on mukava, vakiona mekaanisesti jousitettu ja lisävarusteena ilmajousitettu. Se kääntyy 180 astetta taaksepäin työskentelyä varten. Täällä kyllä voisi hyvin kuvitella tekevänsä pitkän työpäivän mieluummin kuin jossain vanhemmassa vekottimessa. A-sarjan melutaso pysyy kohtuullisena ja toiminnassa on tiettyä nykyaikaista sivistyneisyyttä.
Suunnanvaihtaja on Valtran hienosti toimiva Hitech-suunnanvaihtaja integroidulla seisontajarrulla. ”Parkkiasennossa” seisontajarru on päällä ja siitä vipu siirretään eteen- tai taaksepäin ajon asentoon. Eteen-taakse-vaihto onnistuu myös pienessä vauhdissa.
Kytkinpoljinta ei välttämättä tarvita muuta kuin käynnistyksissä. Ajon aikana vaihteenvaihtojen kytkimenpainallus onnistuu myös vaihdekepin kytkinnapista. Vaihdekeppi on hieman kaukana alhaalla ja toimii vähän jäykän kulmikkaasti. Vaikka muotoilua ja pahimpia särmiä on pyöristetty, niin sulavimpien nykytraktorien tasolle ei päästä. Toisaalta eipä hintaakaan ole A-sarjalla paljoa.
Vaihteistoksi saa A-sarjaan ainoastaan manuaalin, mikä on kyllä selkeä miinus. Vaihtelevan ajon töissä esimerkiksi isompien Valtrojen huippumukavasti toimiva portaaton Direct-vaihteisto tekisi ajosta huomattavasti vaivattomampaa ja sulavampaa.
Onneksi sentään nopeusalueita on A-sarjan uudessa vaihteistossa vain kaksi, joten niiden välillä vaihtamista ei tule niin paljoa. Nopeusalueiden sisällä vaihteita on kuusi. Kunnolla kepittämällä saa kelattua nopeutta suurimmillaan 40 km/h. Lisävarusteena taas saa superryömintävaihteen, jolla mennään hitaimmillaan 0,09 km/h eli 140 metriä tunnissa.
Varustelut varmana ratkaisuna jo tehtaalta
Koeajoyksilö oli varustettu G3S-etukuormaimella. Lähes kaikki A-sarjalaiset kuulemma varustetaankin etukuormaimella. Valtra asentaa etukuormaimet traktoreihinsa jo tuotantolinjalla. Paikalleen suunnitellulla kuormaimella ei ole vaikutusta etupyörien kääntyvyyteen, ja kieltämättä se istuu keulalle muutenkin hyvin. Ajoasennossa eli kuormain melko alhaalla näkyvyys ei paljoa siitä kärsi.
Etukuormainta käytetään oikealla kädellä mukavasti käsinojan päässä olevasta ohjaimesta. Se on jopa selvästi paremmin tarjolla kuin vaikkapa vaihdekeppi. Muut hallintalaitteet kuten hydrauliikan käyttö löytyvät oikeasta reunasta kohtuullisen hyvin tarjolla.
Koeajoyksilössä oli lisävarusteena etuosan lasikatto, jonka saa peitettyä aurinkosuojalla. Se onkin näppärä etukuormaimen kanssa, kun kuormaimen näkee myös sen ollessa yläasennossaan. Hieman lasikatto auttaa myös tähtäilyä matalien paikkojen ali ajaessa.
Näppäryyden kannalta huono varuste oli keulan puskutuet. Ne vähensivät etupyörien kääntyvyyttä, eikä A niiden myötä tuntunut niin näppärältä kuin olisi toivonut. Samassa koeajotilaisuudessa ollut N-sarjalainen tuntui vähintään yhtä näppärältä, ja sen Direct-vaihteisto vain lisäsi tunnetta. Hintalappu toisaalta näyttikin sitten yli tuplat tähän verrattuna.
A-sarjan suurin etu onkin hinta-laatusuhde. Ominaisuuksissa ei ole mitään kovin pahasti pielessä, vaan tässä saa uuden perustraktorin kaikella sillä, mitä tavalliselta traktorilta voi odottaakin. Kaupan päälle tulee modernin melutonta toimintaa ja järkevällä tasolla pysyvät käyttökulut.
Personointiakin saa Valtra Unlimited -varustelulla tai -väreillä. Unlimited-lisälaitteet ja -varusteet suunnitellaan Valtran spesialistin kanssa yksilöllisesti, ja ne kuuluvat tehdastakuun piiriin. Niillä voi ammattilaisen kanssa suunnitellen siis räätälöidä täsmälleen omaan käyttöön sopivan traktorin työkoneineen. Tehostuvan työn myötä ”unlimitedöinti” voi helposti maksaa itsensä takaisin.
Teksti ja kuvat Raimo Tengvall
